Mutrulla on laaja tunneskaala, jota hän mielellään myös esittelee. Hän laulaa oopperaa ja improvisoituja räppejä sekä osaa seistä käsillään. Mutrulla on rytmi kehossa, ja hänen suuri haavensa olisi olla cool, mutta siihen hänellä on innostuessaan liian kuuma. Hänen erityistaitojaan ovat cringeily, räp-äännähdys, Juranoid, mielensäpahoittaminen, fanitus ja vauvakielet.

Janna Haavisto

Janna Haavisto (s. 1980) on turkulainen klovni, freelance-näyttelijä ja ohjaaja, joka on erikoistunut fyysiseen ilmaisuun ja karakterityöskentelyyn. Hän työskentelee monipuolisesti tanssin, teatterin ja sirkuksen aloilla, ja esiintynyt muun muassa Turun ja Lahden kaupunginteattereissa, Tampereen Teatterissa ja Svenska Teatterissa.

Janna on valmistunut klovnerian maisteriksi Tukholman teatterikoulusta ensimmäisenä Suomessa, ja on esiintynyt klovnisooloillaan monilla festivaaleilla sekä Suomessa että ulkomailla. Janna on työskennellyt sairaalaklovnina vuodesta 2016. Klovniosaamistaan Janna soveltaa myös Klovnit ilman rajoja -työssä, ja on kiertänyt ilostuttamassa lapsia vaikessa olosuhteissa Moldovassa, Burmassa, Intiassa, Etelä-Sudanissa ja Tansaniassa.

Janna on vuonna 2010 perustetun nomadiryhmä Grus Grus Teatterin ydinryhmän jäsen ja varapuheenjohtaja. Sairaalaklovnityön ohella Janna esiintyy aktiivisesti vapaan kentän monitaiteellisissa produktioissa ja  opettaa fyysistä ilmaisua sekä klovneriaa. Teatterityön lisäksi Janna on esiintynyt elokuva-, TV- ja radiorooleissa.

Jannan klovnimuisto

”Astuin sisään  sairaalan pieneen, värikkääseen leikkihuoneeseen. Noin nelivuotias tyttö käänsi katseensa pois, ja siirtyi piirtämään selkä minuun päin. Tytön äiti naureskeli, rauhallista hölmön kömpelöä lähestymisyritystäni. Tyttö vilkuili olkansa yli äitinsä reaktioita, mutta ei hymyillyt.

Kyykistyin sen pienen pöydän viereen, jonka äärellä tyttö piirsi. Hän oli juuri värittämässä kissaa keltaiseksi. Rikoin hiljaisuuden naukaisemalla. Hymy käväisi tytön huulilla. Haukahdin. Tyttö naurahti. ’Ammuuuu’, sanoin, ja tyttö purskahti nauruun minuun vilkaisten. Tytön silmissä pilkahti loiste. Paperille oli ilmestynyt perhosia. Osoitin isompaa siivekästä, ja kysyn, mitä se sanoo. Tyttö tirskahti. Ilmoitan muille huoneessa, perhosen pitävän tirsk-ääntä. Tyttöä alkoi naurattaa. Osoitin piirroksen kalaa, ja kysyi, mitä ääntä se pitää. ’Pul pul’, oli innokas vastaus. Jälleen ilmoitin muille oppimastani. Seuraavaksi osoitin pientä perhosta: mitä se sanoo? Tyttö hiljeni pohtimaan. Klovni oivalsi: se ei sano mitään, koska sillä on salaisuus! Tyttö nauraa ja nyökyttää.”