Lempeä ja utelias Mutkalalla on ihmettelijä, joka pikkutarkasti havainnoi ympärillä olevaa – päätyykin usein kiemuralle ja jopa solmuun yrittäessään nähdä kaiken kaikesta. Letkeän luonteen omaavana nauttii kovasti lorvailusta ja hengailusta. Hänen lempipuuhiinsa kuuluu vauhtinappulansa viritys tilanteessa kuin tilanteessa, hän voi yllättää niin jumittavalla hitaudellaan kuin virtaviivaisella vauhdillaankin.

Kaisa Koulu

Kaisa Koulu on turkulainen tanssitaiteilija. 20-vuotisen uransa aikana hän on toiminut aktiivisesti sekä esittävän taiteen että soveltavan taiteen kentällä. Hän on toteuttanut liikkeellisiä yhteisöteoksia ja lukuisia lapsille suunnattuja tanssiteoksia sekä toiminut freelance-tanssijana. Soveltavan taiteen kentällä Kaisa on työskennellyt kaiken ikäisten parissa: hän on tehnyt erilaisia yhteisöllisiä tanssiprojekteja  moniin erityisryhmiin ja potilasjärjestöihin, toiminut Läntisen tanssin aluekeskuksen Tanssikummina ja työpajaohjaajana vanhusten hoitolaitoksissa, kehitysvammaisten päiväkeskuksessa, terveyskeskuksen vuodeosastoilla, kouluissa ja päiväkodeissa. Kaisa on kouluttanut sekä taiteen että sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita ja ammattilaisia kehollisuuden, liikkeen ja tanssin moninaisista mahdollisuuksista. Sairaalaklovnityön lisäksi Kaisa toimii  muun muassa Turun kaupungin koulu- ja päiväkotitaiteilijana.

Kaisan klovnimuisto

”Lääkärit tulivat huoneesta ulos, ja teimme lennosta vaihdon. Huoneessa oli vastassa taas iloisin ja vastaanottavin silmin klovnille tuttu tyttö. Tämän tytön kanssa oli jaettu monia yhteisiä hyvänmielisiä ja hervottomiakin hetkiä sekä lapsen uskomattomien tanssiliikkeiden että hänen taidokkaiden kieltenopetustensa parissa.

Tälläkin kertaa yhteinen leikkimme lähti heti käyntiin, kun katseemme kohtasivat ovelta. Tällä kertaa äiti ei jäänyt huoneeseen, vaan poistui huoneesta. Meillä oli leikki herkullisesti käynnissä, ja äidin lähtö puhalsi leikkiimme hetkellisesti lisäliekkiä; tyttö ja Mutkalalla innostuivat ajatuksesta olla kahden ilman äidin silmiä ja korvia. Kuin veitsellä leikaten tyttö meni vakavaksi ja totesi ääneen: “mun syöpä on uusiutunut”. Tässä kohtaa klovnin pilotti (minä, Kaisa klovnihahmon takana) tunsi monta oloa läpi kehon, läpi tunnelmien, läpi tunteiden. Tuijotimme toisiamme ja yhteinen hengityksemme ja huokauksemme oli huoneessa kuultavissa, läsnä. Mutkalalla ei löytänyt mitään sanoja, jaoimme tunteen, jaoimme yhteisen leikin sijaan hetken todellisuutta. Tyttö tuli kuulluksi ja nähdyksi.

Tyttö vielä totesi kuullensa asiasta eilen, mutta pääsevänsä vielä kotiin ennen pitkää sairaalajaksoa. Tässä kohtaa klovni, Mutkalalla nappasi kiinni ja suunnitelma mitä kaikkea kivaa aikoo kotona tehdä, kuljettaen meidät taas todellisuudesta yhteiseen leikkiin. Tytön kädentaidot pääsivät leikissämme päärooliin hänen piirtäessä klovnikorttiin erilaisia ilmeitä. Nauru täytti huoneen Mutkalallan aina vain epäonnistuessa matkia tytön hienoja piirroksia. Yhteinen kohtaamisemme päättyi hyväntuuliseen tunnelmaan, ja tyttö jäi odottelemaan iloisin mielin äitiä, jonka meinasi haasta naamanvääntöön.

Kohtaaminen oli haastava: uutinen syövän uusiutumisesta kosketti pilottia. Mitä klovni pystyi antamaan tytölle? Olla klovni, joka kuunteli, otti vastaan huonon uutisen, jakoi hetken tytön kanssa katseella, hengityksellä, keholla, läsnäololla ja antoi aikaa lapselle… Ja oltuamme hetken hiljaa yhdessä todellisuudessa hyppäsimme taas leikin pyörteeseen ja tunnelma huoneessa muuttui ilon ja leikin täyteiseksi. Ne silmät, joille lähtiessä taas vilkutin, olivat kirkkaat.”