Tohtori Hartsa-Liisa Mono on urheilullinen ja menevä, mutta myös herkkä. Hän vetää perinteisellä mutkat suoriksi niin laduilla kuin sairaalan käytävilläkin. Penkkiurheiluliiton jäsen. Häneltä voi kysyä myös vinkkejä myös parrankasvatukseen- ja muotoiluun, törmäilyyn sekä korkokenkämonotekniikkaan.
Erityisosaaminen: V-tyyli, U-käännös ja S-nivel. Myös maisteritason uimari käsipohjassa.

Laura Rämä

Laura Rämä (s. 1982) on työskennellyt sairaalaklovnina vuodesta 2011 lähtien. Hän koulutukseltaan sekä filosofian että teatteritaiteen maisteri. Hän on valmistunut Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta (NÄTY) vuonna 2011. Laura toimii tällä hetkellä näyttelijänä, esitystaiteilijana ja klovnina Helsingistä käsin. Näyttelijäkiinnityksillä hän on ollut Tampereen Teatterissa, Rovaniemen Teatterissa ja Joensuun kaupunginteatterissa sekä toiminut freelancerina useissa eri ryhmissä ympäri Suomen sekä myös Lapissa ja Saamenmaalla. Matkan varrelle on kertynyt myös TV-, radio- ja dubbaustöitä. Lauran useissa teoksissa olennaista on läheinen vuorovaikutus ja jaettu tekijyys yleisön kanssa. Hänen viimeisin projektinsa on Kotiteatteri, joka tekee esityksiä ihmisten kotien eri huoneisiin. Laura palkittiin Vuoden Nuori Näyttelijä -palkinnolla vuonna 2016.

Lauran klovnimuisto

”Huomaan klovniparini kanssa äidin, joka on lapsensa kanssa huoneessa. Äiti ilahtuu ja pyytää meidät sisään. Hetken juteltuamme hän toivoo, että laulaisimme tietyn autolaulun käsiviittomien kanssa. Tietysti me laulamme, ja äiti ja lapsi laulavat  iloisesti mukana. Laulun aikana äiti liikuttuu yhtäkkiä isosti kyyneliin. Minuakin alkaa itkettää, vaikka en tiedä syytä. Katson vuorotellen klovnipariani ja äitiä. Laulu jatkuu samalla, kun Hartsa-Liisa ja äiti tiputtavat silmistään kyyneleitä. Lauletaan kyynelten läpi. Myöhemmin äiti sanoo, että yksi hänen lapsistaan on tässä samassa sairaalassa kuollut useita vuosia sitten. Tämä oli kuulemma hänen lempilaulunsa, jota aina sairaalaklovnien kanssa laulettiin. Äiti halusi kuulla saman laulun uudelleen, ja olla hetken kuolleen lapsensa kanssa.”