fbpx
Sairaalaklovnit

Hui von Pulla

Tohtori von Pulla, tuttujen kesken vaatimattomasti Huippulääkäri HuiPulla, pitää kovasti hymyilemisestä ja nauramisesta. Hän on erikoistunut makealogiaan, ja tietää kaiken makeasta. Tohtori von Pulla tulen töihin hevosella nimeltä Sirpa-Inkeri, joka kulkee töissä hänen mukanaan. Sirpa-Inkeri on hyvin sisäsiisti, joskus…


Nainen katsoo kohti kameraa ja hymyilee vähän. Kuva on mustavalkoinen. Hänellä on tummat hiukset ja tumma paita sekä kaulakoru.

Hanna Gibson

Hanna Gibson (s.1980) on Tampereella syntynyt freelance-näyttelijä, sairaalaklovni ja teatteripedagogi. Hanna on valmistunut Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselta vuonna 2006 Teatteritaiteen maisteriksi. Valmistumisensa jälkeen Hanna oli kiinnityksellä Vaasassa ja Tampereen teatterissa. Vuodesta 2011 lähtien Hanna on tehnyt pääasiassa freelance-näyttelijän töitä niin teattereissa, televisiossa kuin radiossakin. Sairaalaklovnin töitä Hanna on tehnyt vuodesta 2012.

 

Hannan klovnimuisto

”Olin aivan ensimmäisiä päiviä töissä sairaalaklovnina, kun tapasin kollegani kanssa kirurgisella osastolla  noin 5-vuotiaan  pojan, jonka kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä. Hiljaisessa huoneessa olivat myös pojan vanhemmat ja isovanhemmat. Poika makasi sängyllään äiti vierellään ja pojan silmistä näkyi pohjaton suru, joka oli tarttunut kaikkiin huoneessa oleviin.

Muistan ikuisesti, kuinka pojan ilme kirkastui puhaltaessani yhden pienen saippuakuplan leijailemaan. Hänen silmänsä lävähtivät auki, ja niistä alkoi paistaa suunnaton ilo. Hymy levisi hänen kasvoilleen, ja iso kaunis hammasrivistö hehkui valkoisena. Aivan kuin hän ei olisi koskaan nähnytkään saippuakuplaa! Pojan reaktio levisi kaikkiin huoneessa oleviin. Aikuiset vain katsoivat lasta, joka sittenkin jaksoi ja osasi vielä hymyillä kaiken sen surun keskellä.  Vanhemmat alkoivat yhtä aikaa sekä nauraa että itkeä, ja heistä huokui suunnaton helpotus. Poika makasi kuplasateen alla huitoen kuplia iloisesti käsillään ja nauraen.

Katselin poikaa ja koko tilannetta ja ihmettelin. Ymmärsin, että mitään muuta ei tarvitse tehdä. Lähdimme kollegani kanssa pois huoneesta tyytyväisinä siitä, että olimme onnistuneet muuttamaan huoneen ilmapiirin. Mitä pieni saippuakupla voikaan merkitä toiselle juuri sellaisella hetkellä, kun tuntuu siltä, kuinka maailma kaatuisi niskaan.”